Tervetuloa tilkkuilu- ja käsityöblogiini!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ryijyn tarina


Tämän ryijyn, jonka tarina alkaa luultavasti 1940-luvulla, ripustin seinälleni tänään. Ystäväni Sirkan äiti oli ostanut ryijyn tarvikepaketin  joskus sodan jälkeen tarkoituksenaan ommella se valmiiksi. Asia unohtui vuosikymmeniksi. Paketti jatkoi hiljaista ja näkymätöntä elämäänsä Sirkan äidin kätköissä ja päätyi hänen jälkeensä  käsityönopettaja-tyttärelle Sirkalle. Ehkä tämätyyppiset ryijyt eivät enää olleet suosittuja sisustuselementteinä, tai vaihtuvien elämätilanteiden vuoksi ei ollut aikaa  vanhan ryijyn ompeluun. Sirkan muutettua perheensä kanssa uuteen asuntoon, hän päätti antaa tarvikkeet minulle. En uskaltanut alkaa itse ommella ryijyä, sillä ajattelin kokemattomana pilaavani hyvät tarvikkeet. Kysyin käsityökerhossa, olisiko joku halukas ottamaan työn tehtäväkseen. Tilkku-ystäväni Paula lupasi  pistellä nukat ryijyyn. Hän todellakin uhrasi ison osan ajastaan ja näki suuren vaivan tehdessään ryijyvanhuksen valmiiksi. Kiitos Paula. Työn jälki on upean huolellista.
Ryijyn nimi on Kotikoivu ja kuten tuosta ensimmäisestä kuvasta selviää, tarvikkeet  on hankittu aikoinaan Neoviukselta. Yritin googlettaa, josko selviäisi, milloin tämänlaiset ryijyt ovat olleet tuotannossa. En saanut sitä selville, mutta jos jollakin on asiasta tietoa, niin olisin siitä kiitollinen.
Kiitollinen olen myös Sirkalle ja Paulalle, joiden anteliaisuuden ja ahkeruuden vuoksi minulla on nyt seinälläni kaunis ryijy. Yritän huolehtia siitä sen arvon mukaiseesti.




Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

14 kommenttia:

  1. Siis tosi ihana ryijy ja se että noin hyvin on langat ja muut tarvikkeet säilyneet. Tuossa silmä ns. lepää:)

    VastaaPoista
  2. Pidän ryijyistä ja hienon olet saanut seinällesi!

    VastaaPoista
  3. Nyt tulee kyllä tippa linssiin: äitini oli aikoinaan tehnyt tuon saman ryijyn, joka sitten oli säilytyksessä sellaisessa paikassa, että katto vuoti sen yläpuolelta vedet käärön niskaan. Olin ajatellut kunnostavani sen, mutta mitään ei ollut tehtävissä, koska se oli homeessa. Sen jälkeen olen kerran nähnyt saman ryijyn huuto.netissä, mutta kun en toiminut tarpeeksi nopeasti sekin meni sivu suun. Juuri tuollaisena sen muistan lapsuudenkodin seinältä, ainoana erona, että äitini ryijyssä on kalalankahapsut.

    VastaaPoista
  4. Aivan upea ryijy!!! Nuo väritkin ovat niin sointuvat ja harmooniset....

    VastaaPoista
  5. Ihana ryijy. Kaunis malli ja väritys.

    VastaaPoista
  6. Kaunis ryijy. Sopii hyvin 40-luvun tyyliin. Punainen pieni tupa ja kouvut siellä kesäisessä maisemassa.

    VastaaPoista
  7. Kerrassaan upea työ ja miten hienoa, että saitte ryijyn jälleen eloon. Kulttuuriteko! Minä veikkaisin 40-lukua tai 50-luvun alkua.

    VastaaPoista
  8. Tuo onkin kaunis ja arvokas ryijy.

    VastaaPoista
  9. Hei! Kiva kun vierailit ja loysin sinun blogisi! Olen lueskellut taaksepain ja nahnyt paljon kivaa! Tama ryijy on todella kaunis ja kiva kun silla on pitka tarina. En ole koskaan tehnyt ryijya mutta olis kiva kokeilla sitakin.
    Oikein hyvaa vuoden alkua! x Teje

    VastaaPoista
  10. Oma äitini kutoi tämän ryijyn juurikin sodan jälkeen 40-luvulla.

    VastaaPoista
  11. Oma äitini kutoi tämän ryijyn juurikin sodan jälkeen 40-luvulla.

    VastaaPoista